Mää mää lampaani
Toissa lauantaina oli lämmin päivä ja olotila laiskan puoleinen, niinpä oikaisin itseni pienille nokka-unille. Muutamaa hetkeä myöhemmin havahduin raollaan olleen terassioven kautta kuuluviin ääniin. Naapurin lampaista se nuorempi ja heleä-äänisempi Bianca määkyi lohduttomasta taukoamatta. Tietämätön olisi voinut luulla että jotain pahaa oli tapahtunut, mutta minä arvasin oitis mistä oli kysymys... Tarina alkoi oikeastaan jo viime keväänä kun naapuritontin nurkalla kököttänyt kompostilaatikko siirrettiin pois sijoiltaan ja korviini kantautui sahaamisen ja vasaroinnin ääniä. Ihan tarkkaan en pihan perällä rehottavien pihlaja-angervojen läpi nähnyt mitä oikein oli tekeillä. Seuraavana aamuna hämmästys oli todellakin suuri, kun töihin lähtiessäni minut säikäytti selkäni takaa kuuluva käheä määkäisy ja kun käännyin katsomaan, angervopuskasta kurkisti valkoisen Suomenlampaan lampaan pää! Se oli minun ja Miskan ensi tapaaminen...